Ainakin viime keväästä asti kytenyt tunne, että kunnon annos happoa yksinäisyydessä ois paikallaan. Tämän seurauksena päädyn, suunnitelmani mukaisesti, syömään MELKOJYTKYN: 3 söpöä, punaista tähteä ja kaks grey-printillistä lapuskaa. Ehkä ~500-700µg. Tämä on viime viikon keskiviikko. Edellisestä minkään sortin päihtymyksestä aikaa n. 2 kuukautta. Seuraus: Yksi elämäni ankeimmista kokemuksista.
Valmistaudun Ihmeellisen Herra Hofmannin Totuusseerumin nauttimiseen: Siivoan. Istun itsekseni hiljaisuudessa hyvän aikaa. Sitten lausun ääneen intentioitani ja toiveitani. Loitsin itseeni luottamusta ja myönteisyyttä. Kupongit kielelle, ja sitten mennään. Nami nami.
Ensimmäisen tunnin aikana on innostavaa ja intensiivistä. Tuttua. Itsekeskeisiä ajatuksia itsestä ja itseydestä; tuumintoja olosta ja elämän olemuksesta, vapaudesta, vastuusta. Tyypillistä happokamaa, mukaansatempaavaa ja monikerroksellista, itsestäänselvääkin. Ylöskirjattua:
"Vittu minkä vapauden voi löytää siitä että repii...
This message was truncated, click here to see the rest of it.