Minua on koulukiusattu ala-asteella pienten silmieni takia. Opettelin meikkaamaan 11-vuotiaana silmiäni suuremmiksi. Kulutin energiani nuorena kilpaurheiluun, jolloin minulla oli timmi ja kuuma kroppa. Lukioikäisenä minulla ei ollut lainkaan ulkonäköpaineita, oli kavereita ja poikaystäviä. Muistelen nyt sitä aikaa kaihoisasti. Lopetin liikunnan ja nyt lihakset ovat kadonneet, perse levinnyt. Bä-täng! Ja ulkonäkömasennus palasi pahempana kuin koskaan.
Baarissa en ole koskaan saanut huomiota miehiltä, eli en varmastikaan vastaa naamaltani mitään kauneusihanteita. Seurustelen ihan onnellisesti, mutta harvoin kuulen mieheni suusta että olisin kaunis.
Siltikin sitten kaveripiireissä on ollut useita (nörtti)miehiä, jotka osoittavat kiinnostustaan yleensä jonkun tuntemisajan jälkeen. Olenko siis mukavaa seuraa? Hyvä puhumaan? Vai onko kyse vain siitä, että on tissit ja pillu. Masentavaa.