Ei ole ystäviä. Ei sillä, että turhanpäiväisiä ihmisiä kaipaisinkaan random-kavereiksi.
Joskus ahdisti yksinolo todella paljon. Nyttemmin löydän viihdykettä mm. liikunnasta, kirjosta, elokuvista, valokuvauksesta, piirtelemisestä, alkoholista, huumeista, animesta, internetistä, seinien tuijottelusta ja ym. harrastuksista. Eli kaikkeen tottuuu. Pää-asia, ettei jää kuvaruudun eteen istumaan.
Eipä taida enään olla henkistä valmiuttakaan lähestyä muita ihmisiä. Eikä haluakaan, oikeastaan. Tapan varmasti itseni parin vuoden sisään.